Niin se aika rientää, pennut täyttivät tänään jo kaksi viikkoa. Kaikilla on auennut silmät ja kaikki ottavat jo askeleita. Pysyvät hetken jopa pystyssäkin, kunnes keikahtavat mukkelis makkelis :) Korvatkin alkavat olla lupat eikä enää sellaiset pienet batman-korvat. Kovasti alkavat muistuttaa pieniä koiranpentuja marsujen sijaan. Kaikki ovat kasvaneet tasaisesti ja pikku-Väinö ei ole enää läheskään niin paljon pienempi muita, kuin aluksi. On se toki vieläkin pienin mutta vain himpun verran siskojaan. Isoin on ehdottomasti Grace ja se todellakin on selkeästi isoin. Garce on saanut pienen ruskean pisteen silmäkulmaansa, joten ei olekaan enää kokonaan valkoinen.

Pennut ovat olleet vielä ah niin kovin helppoja. Enimäkseeen siis edelleen nukkuvat ja syövät. Välillä laatikosta kuuluu ääniä, mutta ei mitään ihmeempiä kitinöitä. Hulilla on ripuli jatkunut edelleen (johon olen totaalisen väsynyt) ja kaikki lihakset on lähteneet. Jäljellä on vaan ruippana runko.. Huli on kuitenkin oma iloinen itsensä ja olisi valmis tekemään mitä pyydetään. Mutta en ole viitsinyt kauheasti tehdä mitään, kun toinen on ihan kuin varjo entisestä kropastaan. 

Pentuihin olen toistaiseksi todella tyytväinen. Kaikki ovat reippaita ja terveitä sekä mielestäni aika eteviä tapauksia. En muista että meillä olisi kävelty selkeitä askelia koskaan puoltoista-viikkosena. Aika Einsteineja :D Tai sitten mulla on vaan huono muisti.

Hulilla ei toiste kyllä pentuja tule, en missään nimessä halua saattaa sitä enää tähän tilaan jossa se on nyt.. Sitä paitsi jo synnytys oli vaikeahko ja nyt vielä tää ripuli, joka ei ota loppuakseen.. Oon muutenkin pohtinut, että pentuja ei meillä pitkään aikaan tule. Russeleita on mielestäni ihan liikaa jo nyt, en halua niitä itse ainakaan enää lisätä. Pentuvälitys on pullollaan pentuja ja astutettuja narttuja saman verran. Mitä on tapahtumassa rodulle, johon alkuperäisesti ihastuin, jossa kaikki yksilöt olivat erinäköisiä ja rotu oli jokseenkin harvinainen. Muistan kun hankin Viliä, niin pennut oli kiven alla. Sainkin sitten maailman parhaan russelin ja toista sellaista ei varmasti tule. Russelista on tullut valitettavasti muotikoira, joka kuuluu hyvinkin pian top 10 yleisimmän koirarodun joukkoon. Tätä menoa kyllästyn pian koko rotuun. Russeli on mielestäni kehittymässä liikaa seurakoiraksi. En ole seurakoiraihminen, haluan koiran jonka kanssa voi tehdä töitä. Joka on valmis tekemään töitä. Mistä löytää enää mieleisiään uroksia? En tiedä onko vika ihmisten koulutustavoissa vai missä, mutta miksi hidas russeli on nykyään paljon yleisempi näky agi-kentillä kuin nopea ja sähäkkä russeli?? Siinäpä ajateltavaa, joka ei kyllä liittynyt pentublogiin, mutta tulipahan pohdiskeltua.. Parempi siis jäädä vähäksi aikaa katsomaan, kuinka rotu kehittyy.