Hulina siis astutettiin onnistuneesti Banjolla 16.-18.10. Tällä hetkellä on menossa 47. tiineysvuorokausi ja maha on jo mukavasti kasvanut. Mittasin juuri Hulin vatsanympäryksen ja se on 50cm, vertauksena Vilin vatsanympärys, joka on noin 40cm . Hulina on aika paljon laiskistunut ja kotona kaivautuu vaan peittojen alle nukkumaan. Tiistaina olin treenamassa agilityä Vilin ja Träpin kanssa. Lähdettiin sitten lenkille pilkkopimeään metsään otsalampun varassa. Oltiin jo jonkun aikaa kävelty, kun rupesin tuumimaan että onkohan se Hulina vielä matkassa, no eipä näkynyt. Huutelin hetken ja kun ei kuulunut, oli pakko palata hallille. Sieltähän se Hulina löytyi meidän auton vierestä, ei sitten vissiin huvittanutkaan lenkkeillä. Agilityä Hulin kansa ei ole nyt tehty, palataan sen pariin sitten taas pentujen jälkeen. Tokossa ollaan tehty hurlumhei-treeniä ja vähän olen kyllä vakavissani treenannut  sen kanssa seuraamista. Taitaa tuo toko jäädä Hulinan kanssa aina vaan tiineyden ajan harrastukseksi :)

Jos mentäisiin tismaalleen samalla kaavalla, kuin viime tiineydessä, syntyisivät pennut 16. ja 17. päivän välisenä yönä. Eli kahden viikon päästä pennut olisivat syntyneet. Mutta katsotaan miten tällä kertaa, suunnilleen noihin aikoihin pitäisi kyllä tapahtua.

Sen sijaan Hulina tullaan astuttamaan seuraavista juoksuista. Juoksujen toivon alkavan parin kolmen viikon sisällä. Eli mahdollisimman pian.

Hulinan sulhoksi on valittu Banjo eli FIN & EST Mva, EST JrMva Macullen Banjo Boy. Banjo on 6½ -vuotias australian tuonti.

Hulinan pennut täyttivät jo 6kk ja alkavat olla jo isoja pentuja. Kaikilla on mennyt hyvin ja ovat kuulemma olleet luonteeltaan juuri sitä mitä itse russelilta haluan. Vilkkaita, aktiivisia ja monipuolisia harrastuskoiria. Muutama pennuista on jo aloitellut agilityn ja Miinan olen nähnytkin agiliitämässä. Täytyy kyllä sanoa, että varsin vauhdikasta menoa silloin 5 kuukautiselta pikku-russelilta :) Olen ollut erittäin tyytyväinen Hulin pentueeseen ja sen pohjalta olen pohtinut Hulille mahdollisesti toista pentuetta. Ajankohta olisi mahdollisesti ensi talvi ja uroskin on jo melko varma. Siitä kuitenkin lisää lähempänä ajankohtaa.

Blogin kaivoin esiin siksi, että Vilin tytär Kipsulle on suunnitteilla pennut. Kipsu aloitteli juoksunsa noin viikko sitten ja tullaan astuttamaan ensi viikon alussa. Kotisivuilta löytyy tarkempi sepustus tulevasta yhdistelmästä. Olen kovin innoissani yhdistelmästä, sillä pääsen näin jatkamaan Vilin geenejä kasvatuksessani. Vili vaan on yksinkertaisesti edelleen minulle sellainen russeli, mitä ei ihan heti kohdalle osu. Oi jospa saisin toisen Vilin..Mikäli itselle vielä russeli joskus tulee, se on kyllä ehdottomasti Vilin jälkeläinen, olkoonkin vaikka kuudennen polven, mutta kuitenkin. 

Pennuista on jäljellä enää Veela, joka lähtee omaan kotiinsa sunnuntaina. Kaikki muut ovat lähteneet uusiin koteihinsa. Musta on itseasiassa kiva, että Veela on vielä tämän viikon meillä, niin Träpillä on päivisin seuraa, eikä tarvi olla ihan yksin. Veela on saanut special-sosialistusta, kun on päässyt mukaan kaikkialle minne muutkin koirani. Se on jo kokenut automatkustaja, käynyt agility-kisoissa, käynyt useasti agility-treeneissä, kyläillyt mun porukoilla ja ollut lenkeillä mukana ja vaikka mitä muuta. Ne jopa Träpin kanssa osaavat hienosti istua ja odottaa ruokaansa, ne siis syö samasta kupista.

Lopetan tämän blogin päivittämisen tähän. Kiitos mielenkiinnosta :D Jätän tämän kuitenkin talteen, niin voin sitten joskus käydä lukemassa pentujen alkuvaiheita.. Ja jos haluatte pentujen uudet omistajat kirjoitella tänne pentujen kuulumisia, niin pyytäkää salasana!

Hulina on selkeästi jo kypsä pentuihin, murisee nille jos yrittävät imemään. Muutenkaan ei viihdy pentujen seurassa, kun ne puree ja kiusaa.

Maanantaina pennut kävivät eläinlääkärin tarkastuksessa, kaikilla oli kaikki ok. Lisäksi pennut saivat mikrosirut. Ainoastaan Väinö vähän kiljahti, mutta heilutti heti kuitenkin häntää. Muut eivät edes kiljaisseet. Ell kehui että tosi reippaita ja rohkeita pentuja. Kaikki nimittäin olisivat heti lähteneet tutkimaan eläinlääkärin pöytää, kun ne nostettiin pöydälle. Häntä heilui hirmuisesti, kun eläinlääkäri vähän pusutteli pentuja :) Kyllä mulle varmaan himppasen tulee pentuja ikävä..vaikka ovatkin pikku-monstereita luonteiltaan.

Tänään illalla lähtee vielä Miina Piian luokse Korialle.. Träpillä tulee ainakin Miinaa ikävä. Miina on paras painikamu :D

Lisäyksenä: Sarza juuri soitteli Uman kuulumiset. Tyttö oli ollut super-reipas ja täpäkkä koko pitkän päivän. Uman aamu siis alkoi eilen automatkalla Lahdesta Vaasaan, jossa terffasivat Hulin sisko Raidan ja Raidan pentu Auran. Katja haki Uman Vaasasta ja matka jatkui parin tunnin automatkalla Veteliin. Koko pitkän päivän Uma oli ollut hirmu kiinnostunut kaikesta uudesta ja tukinut kaikki paikat innolla. Automatkat oli sujunut hyvin Uman keksiessä kaikkea sopivaa tekemistä, kuten ventakarvan kimppuun hyökkäilyä boksissa ;) Katja ja Sarza olivat molemmat innoissaan Umasta, se on kyllä huippu-pentu ja odotan itsekin koko pentueelta paljon. Olisko tässä nyt sitä mitä todella russelilta haen?? Odotan mielenkiinnolla, mihin suuntaan pentuset lähtevät kehittymään..

Pennut on tosi siis tosi villejä. Ehkä en vaan muista, mutta kyllä nää tuntuu olevan villeintä sakkia ever, mitä meillä on ollut. Ne juoksee kauheeta rallia ympäri olkkaria, kiipeilee kirjahyllyllä, roikkuu verhoissa, syö mun sohvan ja sohvapöydän. Silppuuaa sanomalehdet, levittää vesikupista vedet ympäri keittiötä ja kaiken lisäks ne on kauhean äänekkäitä. Eikä tietysti sovi unohtaa sitä pissan ja kakan määrää mitä ne tuottaa. Nukutun yön jälkeen, ennen töihin lähtöä luuttu kouraan ja sama homma taas töistä palattua. Onneksi mulla on sentäs vaan 5+1 pentua, ajattelen kauhulla pentueita joissa on 8 pentua :o Ainiin ja pentujen lempipuuhaa on roikkua lattiamopissa kun luuttuan. Välillä työnnän pentuja mopilla sivuun ja ne tulee vaan kahta kovemmin siihen kiinni. Välillä tekis vaan mieli karjasta, että nyt jumankauta menkää edestä pois. Ongelman vaan on kun ne on ihan järkkymättömiä. Olen yrittänyt saada ne pois tieltä tiputtamalla lattialle jotain mistä lähtee kova ääni, jotta ne vähän säikähtäis ja menis jaloista pois. Sekunnin murto-osan ne tuijottaa kovan äänen lähdettä ja sitten ne syöksyy kimppuun. Vähän aikaa ne saa siinä ajan kulumaan, mutta moppi on vaan niin paljon kivempi!! Tai sit ne haluaa vaan ärsyttää mua..

Onhan ne ihan söpöjä, siis ainakin nukkuessaan.. Eikä ne edes nuku paljon. Juuri kun näät että nyt ne nukkuu, vihdoin hetken rauha, niin eikös jossain narahda tai kuulu pieni rapistus ja taas ne on yhtä pirteitä kuin hetki sitten.

Kaikki pennut on tosi tasaisia keskenään. Väinö on ihan yhtä iso kuin tytötkin nykyään. Luulen nyt kuitenkin että kaikista jää melko sileitä, vaikka välillä on jo vaikuttanut, että saattaa tulla pari karkeaa. Hauskaa, tykkään sileistä! Luonteeltaan ovat kaikki tosi kontaktihakuisia ja avoimia. Olkkarissa ei pysty liikkumaan kunnolla, kun saa villit naskalihampaat puntteihin roikkumaan. Olen myös pannut merkille että ovat aika täpäköitä kaikki. Träp joka on ainakin viisi kertaa isompi kuin russelipennut, saa tasaisesti kurinpalautusta jokaiselta pennulta. Ne ei ota sitä ihan kevyesti jos Träp yrittää kurmottaa :D Tosi kovia ovat myös taistelemaan. Träp vetää niitä narulelun perässä ympäri olkkaria ja ei ne vaan irrota otettaan. Välillä tuntuu tunteet kuumenevan pentujen keskenkin tällaisella  &¤(&%#¤/%&=(&)/&%##!! säestyksellä. Kaikki ovat tosi ahneita ja sen kyllä huomaa mahan ympäryksestäkin :)

Riikka Seinäjoelta valitsi siis Viuhtin kaveriksi Sirin joka on nykyään nimeltään Veela. Sarzan kautta Katjalle menevän Hipsu pennun nimeksi tulee Uma.

Ensi maanantaina pennut menvät eläinlääkärin tarkastukseen ja saavat samalla mikrosirut. Rekkarit pennut saivatkin hyvissä ajoin, jo kun olivat pari-viikkoisia. Kennelliitto sai hyvään aikaan asiansa ajantasalle :)

                                                                    "Träp pulassa"

Mun puolesta voisitte vaikka jo hakea pennut, mutta kai niitten tarvii vielä saada elää muutama viikko äipän ja sisarusten kanssa. Huli on sitä mieltä että pennut on aika booring, ne puree ja repii ja riuhtoo. Silti se änkeää niiden kanssa samaan koppiin nukkumaan, vaikka tarjolla olis sohva tai pehmoinen viltti. Pennuthan ovat nyt kohta saanet viikon oleilla siellä missä tykkäävät (pentulaatikko siis poistettu). Alueena toki vaan olohuone ja taitaa ne käydä puljaamassa keittokomerossa aikuisten koirien vesikupissa. Olkkarin ja eteisen välillä on aita. Eteinen ja makuuhuone on nimittäin Vilin aluetta. Yllättävän hyvin on toiminut järjestelyt. Pelkäsin nimittäin alkuun vähän sitä, että miten jaottelen tilat, kun mulla on neliöitä hurjat 42,5.

Vili ei voi sietää pentuja. Se oikeasti nappasee kunnolla, jos ne pääsee lähelle. Eikä se mitenkään kauheasti varottele, vähän irvistää ja sitten nappasee.

Pennut on kaikki hirmu reippaita ja rohkeita. Kun ne saa elää kokoajan arkielämän keskellä, olkkarissahan mä nimittäin eniten vietän aikaa, niin tuntuvat olevan tosi kaiken kokeneita, ainakin siis olemukseltaan. Ei ne hämmstele tai kummastele uusia ääniä tai juttuja. Ne on kiipeillyt kirjahyllyllä ja tv-tason alimmalla hyllyllä. Uineet vesikupissa, pureskelleet lehtikoria, roikkunet verhoissa, kuunnelleet kaikkia keittiön ääniä ja radiota sekä katsoneet telkkaria. Sitten kun tule väsy ne menee hienosti nukkumaan boksiin tai kevythäkkiin. Boksi on ollut selkeästi suositumpi. Siellä ne on nytkin nukkumassa.

Tänään alkoi vähän hahmottumaan mikä pentu mene mihinkin.

Väinö-Petteri menee Jennille Turkuun harrastuskoiraksi mahdollisesti ainakin agilityyn. Väinöllä on valmiiksi kavereina russelit, mun kasvatti Viivi Walking Disaster's Friends Forever sekä Santtu Little Peanut's Mighty Merlin.

Hipsu menee Hulin kasvattaja Sarzalle, jolta Hipsulainen menee sijoitukseen Katjalle Veteliin. Hipsulla on valmiiksi kaverina russeli Lara Kairojen Claudia. Hipsun tulevaisuuteen kuuluu agility, jota Katja on aloitellut jo Laran kanssa.

Miina ent. Lentsu aka Möhkö-Leena menee Piialle Korialle agility-koiraksi. Piialla on entuudestaan Vilin-poika Mooses Pemar'in Mooses, jonka kanssa kisaavat aktiivisesti 3-luokassa.

Kahden viimeisen tytön Gracen ja Sirin kohtalo ratkeaa ensi sunnuntaina. Toinen menee Seinäjoelle agility-koiraksi Riikalle, jolla on entuudestaan russeli-tyttö Viuhti Gallivant Ajax. Viuhti kilpailee aktiivisesti 2-luokassa ja on yhtä nollaa vajaa 3-luokkalainen.

Toinen tytöistä menee sitten..no se ratkeaa hieman myöhemmin.

Pennut ovat kaikki hirmu reippaita ja uteliaita. Kovia painimaan ja leikkimään keskenään. Tosi tasaisen oloinen pentue. Hampaat ovat alkaneet puhkeamaan ja sen ovat myös mun varpaat saaneet todeta. Kauhen kova puruote jo nyt. Pentujen rytmi on onneksi seuraavanlainen 30-45min hereillä ja sitten taas nukutaan piiitkään..joten ihan kauheita riiwiöitä ne ei vielä ole. Pennut syövät hienosti kiinteää nappulamössöä, vaikka roikkuvat kyllä Hulin nisillä tasaisin väliajoin.

Hmm mitäs muuta niistä voisi kertoa..Loistavia tapauksia kaikki. On mulla suosikkikin, jonka voisin kotiin ilomielin jättää. Mutta nyt ei ole russelin aika...

Hulinahan siis aloitti pentujen syntymän jälkeen ripulin, joka kesti ja kesti ja kesti. Maha ei kestänyt lainkaan nappulaa, joten käytännössä Huli eli riisillä ja piimällä. Tehobact ei auttanut, viimein Canicur tepsi. Huli kerkesi mennä tosi laihaan kuntoon, sitä on aika ilkeä jopa silittää kun luut tuntuu vaan käteen. Canicur ilmeisesti tepsi jo viime viikolla, koska sisältä ei löytynyt töistä tulessa ripuleita, eikä tarpeiden jälkeen ulkona jäänyt persuksiin vauhtiviivoja. Hulinallahan on siis erikoinen tapa, jos hätä ei ole superkova se ei voi käydä hihnassa kakalla. Päästän sen aina siis irti ja se änkeää itsensä johonkin pusikkoon jossa käy tarpeillaan. Enkä näin ollen nää gagetsuja. Eilen näin ensimmäistä kertaa ripulin jälkeen kakat, oli ilmeisesti hätä päässyt yllättämään kun ruokaa tulee tällä hetkellä tosi paljon, jotta likka saa itsensä kuosiin.

Nyt Hulin maha kestää taas nappulaa ja sitähän annetaan. Turvotan ne kyllä huolellisesti varmuuden vuoksi. Kyllä varmasti muutama viikko menee ennen kuin Huli saa taas lihaa luiden ympärille, mutta voiton puolella ollaan. Huh helpotusta..

Mitäs sitten pennuista..Hmm on ne kasvaneet ja vierailleet jo laatikon ulkopuolella tutustumassa. Hippiäinen lähtee heti tutkimaan paikkoja ja Garce jää istumaan paikoilleen näyttäen vähän pulskalta possulta, tosi lunki kaveri. On just sen näköinen että tylsää.. Muut kerääntyy kasaan ja on ehkä pikkaisen kauhuissaan liukkaasta ja viileästä lattiasta. Ymmärrettävää kun ikää on vasta vajaa kolme viikkoa. Ei ne vielä ilmeisesti kuulekaan paljon mitään.. Oon tehnyt erilaisia ääniä laatikon luona ja katsonut tapahtuuko mitään. Parilla nousee vähän pää, joten voi olla että kohta on korvakäytävät avautumassa. Hippiäinen ja Grace on tällä hetkellä kaikkein kontaktihakuisimmat pennut. Ne kiipeää jo laatikon turvareunoille, kun menen laation reunalle kuikuilemaan pentuja.

Huomenna tulee täyteen kolme viikkoa. Pennut saavat ensimmäiset madotukset ja tarjoan niille myös ensimmäistä kertaa kiinteää ruokaa.

                                       Tässä vielä kuva pökäl..eikä ku pennuista ;)

Pennut ovat olleet vielä ah niin kovin helppoja. Enimäkseeen siis edelleen nukkuvat ja syövät. Välillä laatikosta kuuluu ääniä, mutta ei mitään ihmeempiä kitinöitä. Hulilla on ripuli jatkunut edelleen (johon olen totaalisen väsynyt) ja kaikki lihakset on lähteneet. Jäljellä on vaan ruippana runko.. Huli on kuitenkin oma iloinen itsensä ja olisi valmis tekemään mitä pyydetään. Mutta en ole viitsinyt kauheasti tehdä mitään, kun toinen on ihan kuin varjo entisestä kropastaan. 

Pentuihin olen toistaiseksi todella tyytväinen. Kaikki ovat reippaita ja terveitä sekä mielestäni aika eteviä tapauksia. En muista että meillä olisi kävelty selkeitä askelia koskaan puoltoista-viikkosena. Aika Einsteineja :D Tai sitten mulla on vaan huono muisti.

Hulilla ei toiste kyllä pentuja tule, en missään nimessä halua saattaa sitä enää tähän tilaan jossa se on nyt.. Sitä paitsi jo synnytys oli vaikeahko ja nyt vielä tää ripuli, joka ei ota loppuakseen.. Oon muutenkin pohtinut, että pentuja ei meillä pitkään aikaan tule. Russeleita on mielestäni ihan liikaa jo nyt, en halua niitä itse ainakaan enää lisätä. Pentuvälitys on pullollaan pentuja ja astutettuja narttuja saman verran. Mitä on tapahtumassa rodulle, johon alkuperäisesti ihastuin, jossa kaikki yksilöt olivat erinäköisiä ja rotu oli jokseenkin harvinainen. Muistan kun hankin Viliä, niin pennut oli kiven alla. Sainkin sitten maailman parhaan russelin ja toista sellaista ei varmasti tule. Russelista on tullut valitettavasti muotikoira, joka kuuluu hyvinkin pian top 10 yleisimmän koirarodun joukkoon. Tätä menoa kyllästyn pian koko rotuun. Russeli on mielestäni kehittymässä liikaa seurakoiraksi. En ole seurakoiraihminen, haluan koiran jonka kanssa voi tehdä töitä. Joka on valmis tekemään töitä. Mistä löytää enää mieleisiään uroksia? En tiedä onko vika ihmisten koulutustavoissa vai missä, mutta miksi hidas russeli on nykyään paljon yleisempi näky agi-kentillä kuin nopea ja sähäkkä russeli?? Siinäpä ajateltavaa, joka ei kyllä liittynyt pentublogiin, mutta tulipahan pohdiskeltua.. Parempi siis jäädä vähäksi aikaa katsomaan, kuinka rotu kehittyy.